Kääriäisen Matkapäiväkirja

Kevään lapsi

2011-04-26T23:00:00.000+03:00

Syksyn tytär. Tuulispää. Tummiin vesiin tuijottaja.

Tapasi loskaisen lokakuun pojan. Toisen vahvatahtoisen, vaan tarpeeksi viisaan välillä vaietakseen.
Sitoivat yhteen sydämensä palaset, loivat yhden elokuisen.
Vakavamietteisen mustikkasuun, viljan värisine hiuksineen.

Sitten aavistivat syksytuulen salaisuuden, uskoivat sateen lakkaamattomaan lauluun.
Kuulivat kuiskauksen kaukaisesta satamasta, vellovien merien takaisesta.
Kevään lapsen hiljaisen hyräilyn, hennon purtensa uineen ulapalle.

Hän saapuu sulamisvesien solistessa, ehtiäkseen pajulinnun ensimmäiseen aamukonserttoon.
Kiitää pääskysen selässä, silmissään ikiaikainen viisaus.
Saa koivujen silmut avautumaan hiirenkorviksi, valkovuokot tuikkimaan tähtiniittyinä.

Turvallista kotimatkaa, Kevään lapsi.

***
Kääriäisen Matkapäiväkirja vaikenee.
Pienen tytön kasvutarina alkoi palasista päiväkirjaa, tavoitteena ottaa talteen ohikiitävää.
Kasvoi täyteen tarinoita, Äidin ajatushautomon haaveiluja, ryhtyi ratkomaan remonttipulmia.
Nyt on annettava aikaa uudelle elämäntilanteelle, sen isoille askelille.
Tuhannet kiitokset kaikille kanssamatkaajille, puumerkkinsä jättäneille ja salaa sivusta seuranneille.
Ei näkemiin - vaan heippis!

Talvilomalla

2011-03-25T11:07:00.002+02:00

Unessani kulkivat elämäni naiset

2011-03-08T08:34:00.008+02:00

Nauravat elämänsä kesässä. Sipaisevat hajuvettä korvansa taakse, tukkansa latvat kohti taivasta. Seisovat suoraryhtisinä silkkisukissaan, nuoruutensa piilossa vakavan katseen takana. Kasvavat vatsansa valtavina. Katsomassa kuopuksensa loittonevaa selkää.

Täyttävät päivänsä tuhansin askelin. Kulkevat pitkissä helmoissaan, kumisaappaittensa varret käärittyinä. Tulevat vastaan märkä mattopyykki pyörän tarakalla. Otsiensa uurteissa valuvat hikiset helmet. Silmissään sukupolvien synnyttämä sitkeys.

Viruvat vuodeosastoilla, vaaleanpunaisissa pyjamissa, kättensä kohonneet suonet sinisinä. Sulkevat silmänsä, veden värisiksi vaalenneet. Tiskaa lasit aina ensin, kuivaa ikkunat sanomalehdellä. Pysy sovussa kaikkien kanssa. M.O.I. –muista olla ihmisiksi.

Aamulla peilistä kanssani katsoo keijuprinsessaperhonen.

***
Pitkiä pellavia. Hetki ajatuksista meille naisille.

Sieltä, sinne

2011-02-13T17:31:00.000+02:00

Arjen huoneissa huokaillaan. Otsaryppyiset ajatukset tulevat tiedoiksi maailman tilasta. Hetkisen tärkeitä kuin tähdenlennot. Tauon paikassa punahuuliset naiset pitelevät kevyesti kahvikuppejaan. Puhuvat lomamatkoistaan ja murehtivat lastensa murrosikää. Leikkaavat läpinäkyvän palasen pitkopullaa. Pöydällä lepäävässä lehdessä hymyillään. Seuraavalla sivulla kiiltävät kiitävät autot ja kalvosinnappien alta esiin käärityt kellot.

Siinä huoneessa, jossa me istuimme villasukat vastakkain, puhuttiin metsäkauriista ja paljon kaikesta hyvästä. Naurettiin ääneen ja aloitettiin lauseet samaan aikaan. Todettiin, että tarpeeksi kauan toistensa silmiin tuijottaneet lukevat kirjansa mieluiten eri huoneissa. Kolmannen teekupin kohdalla maaseudulla oli tulevaisuus ja taivaanranta oli vaihtunut vaaleanpunaiseksi.

Kohtaamisia

2011-01-15T21:36:00.001+02:00

2 594 lämpöisintä kiitosta kaikille teille, jotka allekirjoititte adressin taajamajunavuorojen säilyttämisen puolesta, sekä kaikille muille asiasta meteliä pitäneille. Niin vain joskus ihmeitäkin tapahtuu! Joulutauon jälkeen junat jälleen kulkevat ja saavat kohdata toisensa vanhalla tutulla ratapihalla. Painettuihin aikatauluihin viimehetken muutosta ei tosin kiirehditty lisäämään, mutta onneksi netistä kuitenkin löytyvät päivitetyt kulkusuunnat. Iloisina otamme vastaan jokaisen pysähtyvän junavuoron, ja toiveikkaina seurailemme matkalaisten määrää. Hypätkää kyytiin!

-31*

2010-12-23T23:11:00.001+02:00

***
Lämmintä Joulumieltä!

Shhh...

2010-12-15T15:50:00.000+02:00

Rullaati rullaa

2010-10-09T14:45:00.000+03:00

Niitä töitä, joissa järeinkin työkalu kutistuu tölkinavaajaksi.

Vetoomus

2010-09-15T10:29:00.000+03:00

VR on ilmoittanut karsivansa osan Seinäjoki-Jyväskylä rataosuudella liikennöivistä junavuoroista. Liikenteestä poistuvat kokonaan Seinäjoelta klo 16.34 ja Jyväskylästä klo 16.33 lähtevät taajamajunavuorot. Muutokset astuvat voimaan 12.12.2010 ja ovat voimassa ainakin vuoden 2011 ajan.

Muutosten seurauksena ilta-aikaiset yhteydet Tampereelta ja etelästä Haapamäen kautta Pihlajavedelle, Ähtäriin, Tuuriin, Alavudelle ja Seinäjoelle lakkaisivat kokonaan. Samoin käy vastakkaisen liikenteen. Myös junayhteydet Jyväskylä-Petäjävesi-Keuruu väliltä lakkaavat. Osaltaan kyseiset junavuorot ovat julkisen liikenteen ainoat iltapäivä- ja ilta-aikojen yhteydet näiden paikkakuntien välillä.

Taajamaliikenteen karsimisen seurauksena loppuu lisäksi asioimis- ja työmatkaliikenteelle elintärkeä mahdollisuus päivittäiseen edestakaiseen matkustamiseen radanvarsitaajamista. Nyt lakkautettavaksi suunniteltu ilta-ajan junavuoropari on paluuliikenteen kannalta ensisijaisen tärkeä ja ilman tätä paluumahdollisuutta vähenee luonnollisesti myös aamu- ja päivävuorojen käyttö.

Toivomme, että käytte allekirjoittamassa adressin junavuorojen säilyttämisen puolesta osoitteessa www.adressit.com/taajamajuna. Adressi toimitetaan myöhemmin VR:n kaukoliikennejohtaja Ari Vanhaselle.

Taloissa

2010-09-11T15:54:00.131+03:00

Kaksi surullista taloa.

Toiseen olisimme aikoinaan tahtoneet avaimen.

Sytyttää valot ja korjata notkahtaneen porraspuun.

Kesyttää villiintyneen puutarhan,

säilyttää silti sen salaisuudet ja vanhan pihapolun askeleet.

Tyhjentää omenapuiden kumartavat oksat.

Puhaltaa sinisen savukiehkuran saunan pesään.

Tulisipa joku jo pian kotiin.

Toinen talo on tuulien tupa.

Ajan asuttama, yksinäisten vuosien väsyttämä.

Kerran niin komeana korkean mäen päällä.

Pitkä porstua ja juhannuskoivut. Pirtin pöydässä pellavaliina.

Kivijalan läpi kasvanut horsmaviidakko.

Navetta laipiosta asti maahan laonneena.

Väentuvan ovesta kulkenut kuolema.

Pihapuussa korpin kolkko huuto. Julma, sudensukuinen.

Puu Cee

2010-09-05T19:33:00.001+03:00

Tässäpä nyt lupailemaani kuvareportaasia "pihan perältä". Parahiksi Jamivieraita varten (lähes) valmistunut ulkovessa, kompostikäymälä joka jatkojalostaa kätevästi myös Asemalla ylijäävät biojätteet.
Puu Cee, jossa pistäytyessään voi laskea päiviä hennonvihreisiin hiirenkorviin ja peipposten paluuseen. Syksyhämärissä haaveilu hoituu kynttilän valossa.

***

Kamera stoppasi zuumaamiset. Edessä huoltomiesten mittainen kuvauspaussi.

Oi mikä ihana ilta

2010-08-29T15:16:00.000+03:00

Kiitos loistava Jamikansa 2010!!!

Allegro

2010-08-26T07:32:00.005+03:00

Kivisten käytävien loputon ovirivi. Lampuissa vaaleankeltainen valo.
Istun korkeaselkäisellä penkillä,
kompastun riveihin enkä etene sivuakaan.
Olkoon edessä sitten edes alibina.
Tänne tahtoi kolmevuotias, jaksoi odottaa ja yhä tahtoi.
Tarttui uuteen käteen, katosi portaikkoon.
Lennähti kevyesti lapaluusiivillään.
Musiikki tulee kaukaa, pehmenneenä.
Äkkiä sen tuttuus tuntuu lämpöiseltä.

Kotimatkalla silmänsä kertovat sen, mitä minun ei tarvitse kysyä.

Huili

2010-08-15T08:23:00.002+03:00

Istahdetaanko hetkinen Kesähuone Huilissa?

Remonttireiskan päiväkahvipaikka, työmiehen tuumaustupa. Katon tekemiseen kyllästyneiden välipalapuuhailu. Hämärien kesäöiden haaveiluhuone. Oikeasti aseman vanha yleisövessa.

Paneelipinnoilla Uulaa eri sävyissä, lattiassa perinteistä Permoa. Tuulenpuuskia torjuttu tervapaperilla, päälle pistetty huokolevyä.Tapettityyli neljän erilaisen yhdistelmää, valittu vanhojen asemalaisten vintille varastoimista. Uudet ikkunalasit leikattu nurkissa lojuneista. Koristepullot kerätty rossipohjassa konttamaalla: kiertäneet aikoinaan Jaloviinaringissä, sitten heitetty kivijalan kissanluukkuun. Kengänlestit pelastettu kaatopaikkakuormasta. Kerrossängyssä koisanneet työstään uupuneet asemamiehet.

***
Sanonnan mukaan Pihlajaveden alamäki alkoi, kun aseman vessa suljettiin.
Olisiko nyt ylämäen aika?

Tyttöni mun

2010-08-09T20:51:00.000+03:00

Pieni suuri kolmevuotias.

Jamit 2010

2010-08-06T11:33:00.011+03:00

Toiset Jamit tekevät jo perinteen!

Tule mukaan tunnelmaan:

soita, laula ja tanssi

sydämesi kyllyydestä

Äläkä jätä omaa instrumenttiasi

yksin kotiin!

Juttutuvan Jamit

lauantaina

28.8.2010

Pihlajaveden asemalla

meteli yltyy

kuuden junan korvilla

Kaffepuffetti

Omat makkarat

***

Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma,

matkustajat - miehet, naiset- kaikki torkkuvat.

Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy.

Missä lienee pysähdyksen syy?

Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan,

ei mennä nukkumaan!

Asemalla soitellaan ja svengaillaan,

kun junaa odotetaan!

Suurin apina oli solisti,

se lauloi ja viidakkorumpuja kolisti.

Myös pienin tunsi rytmin luissaan,

se mukana tanssi raitahousuissaan.

Yö hopeainen, yö satumainen.

Yö jonka suojaan nyt vie kaipuu polttavainen.

Ja yössä tunnelmoimaan jää laulu vanha soimaan.

Kai tunnet laulun sen?

Koko jengi huusi: ”Kerää jätkä luusi,

jollei täällä rokki soi.

Vaihda nyt jo rokkiin, taikka tulee nokkiin!”

Minkäs sille auttaa voi?

Laulu rakkaudelle!

Tosi koville hemmoille, tytöille

jotka uskaltavat tunnustaa

kuinka paljon merkitsee

kun on joku, jota rakastaa.

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman,

tämän maailmani pallon valtavan.

Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee,

kun sun vierelläsi näin olla saan.

Asemalta kaikuivat kuulutukset

kutsuna jota pakoon ei pääse.

Nouset kyytiin kerran

oot kyydissä aina!

***

Mitä lauluja sikermään kätkeytyy?

Vastausehdotuksesi

voit jättää blogin kommenttilootaan
tai tipauttaa Aseman postilaatikkoon

Kaikkien vastanneiden kesken

arvotaan

musiikillisia tunnelmapaloja

viime kesän Jameista

Keräilijäin kotona

2010-07-31T08:50:00.003+03:00

Kylässä melkein naapurissa, Keuruun asemalla. Ihastuttava kansallisromanttinen pitsirakennus on säilynyt hienossa kunnossa. Vuonna 1974 asema valittiin pienten asemien kauneimmaksi. Rakennuspiirustukset ovat Bruno Granholmin käsialaa ja asema on avattu liikenteelle vuonna 1897. Odotussalissa on säilynyt vielä paljon vanhaa: tallella ovat lipunmyyntiluukku, penkit sekä hauska kello, joka näyttää aikaa sekä sisälle että ulospäin. Ja joka huoneessa toimivat pönttöuunit!

Lipunmyynti asemalla lakkasi 2001, mutta asema sai uuden tilaisuuden sympaattisen Kosken pariskunnan kotina ja näyttelytilana. Entisissä lipunmyynti- ja odotustiloissa avoinna on "Keräilyn kätköistä" -näyttely. Ja kyllä noita aarteita onkin! Satakunta nallea eri vuosikymmeniltä, hyllymetreittäin kahvinostalgiaa: purkkeja, pannuja, mainoksia, Paula-tyttöjä...

Ja kovinpana kateudennostattajana hienonhieno emaliastioiden kokoelma! Nurmesniemen pehtooreja, Sarpanevan patoja, Franckin kulhoja, Orvolan pannuja, Finelin mukeja sekä Tomulan ja Uosikkisen uskomattomia kuvioita. Kuinka vähäpätöisiltä omat satunnaiset kirpparilöydöt tuntuvatkan näiden kokonaisten sarjojen rinnalla...

Näyttelyihastelun ohessa pääsimme kurkistamaan myös oven taakse, Koskien kauniiseen kotiin. Ja tulipa samalla sivulauseessa suunniteltua asemanomistajien omaa yhdistystäkin. Oikein mukava vierailu siis!

Elokuun 5. päivä Pauligin Paula-tyttö tarjoilee kahvinäyttelyn kunniaksi asemalla kahvit. Käykäähän tutustumassa!

Kesäkeittiö

2010-07-13T15:41:00.005+03:00

Entinen elämää nähnyt kukkapöytä. Pari palaa vaneria papan varastohyllyltä.
Pensseli ja Into-maalin purkinpohjat.
Puoli metriä Ikean vahakangasta,
yli jäänyt palanen Puutarhurin parhaita.

Pätsi

2010-07-12T13:03:00.001+03:00

Katolle kiivenneen niska on punainen. Pöly on tehnyt viirut silmien ympärille. Vanhan miehen silmät. Mutta virnistys on vielä sama.

Yritän osata. Kyykkään, nousen, kannan ja pinoan. Minulla on kaksi vasenta jalkaa, mutta liian vähän käsiä. ”Ei se haittaa” kuuluu kai avioliitossa sanoakin. Käsivarsien ihokarvat muuttuvat iilimadoiksi. Nieleskelen jo muutakin kuin pölyä.

Pienin on urhoollinen. Juo Leipuri Hiivan mehua ja istuu tulikuumassa sepelikasassa. Tekee kymmenen täytekakkua. Jaksaa huutaa ”Kato Äiti”, vaikka yritän selvitä vilkaisulla. Paarman paukamat laajenevat kraatereiksi. Polvessa lohduttaa tiikerilaastari.

Saako katontekijä toivoa sadetta?

Olemassa

2010-07-09T06:37:00.000+03:00

Talon hirret hengittävät. Lattia vastaa vaimeasti askeleeseen.
Muistaako se jo minut, vai kaipaako vielä niitä,
jotka tästä ennen kulkivat?

Omani ovat vielä uniensa tuolla puolen.
Retkillään sinisenä risteilevien silmäluomien takana.
Aivan kuin sielläkin tietäisivät, että tämän hetken minä tarvitsen.

Vedän varpaat yöpaidan helman alle. Kietoudun taloon.

Näiden seinien sisään mahtuvat ajatukset.
Murheille avaan ikkunan.

Huomaan, kuinka pääni huoneissa humiseva tuuli on tyyntynyt.
Uusi aamu odottaa lupaa astua puutarhaan.

Laatikkoleikkiä

2010-07-04T22:48:00.004+03:00

Joulupukki sen siihen toi.
Peruutti pakettiautonsa oven eteen ja huuteli kantoapua.
Mistä lie tiesi tipauttaa juuri tähän taloon?
VR:n miesten vanha työkalukaappi. Rasvatahrainen ja telottu. Kummallisen kellanvihreä.
Naulat lyöty laatikoiden kylkiin näytille.
Tietää näet yhdellä vilkaisulla,
mistä tarvitsemansa tuumakoon löytää.

Aikaa se otti aina tähän päivään.

Äitien puuhatuokiot kun eivät ole pitkiä...

Mutta hiljaa tuli sitäkin hienompi: ei liian sliipattu,

mutta sopivasti siloiteltu kuitenkin.

Hiukan hiontaa ja puupakkelit pahimpiin paikkoihin.

Uudet maalit, mutta vanhat vetimet.

Voiko tällaisia laatikoita liikaa ollakaan!

Pistäisikö puolet täyteen pitsihepeneitä,

ja toiset puolet timanttivitjoja?

Vaatisiko ainakin ylärivillisen rakkauskirjeitä?

Alarivissä voisi pitää jotain arkisempaa.
Vai lannistuisiko vaan laskupinon edessä.

Alkaisi kiltisti aakkostamaan.

Juhannustyttö

2010-06-26T15:32:00.002+03:00

Juhannustytön polulla on monta mutkaa.
Juhannustyttö ei ennätä kävellen.
Tukassa on tuulen pesä, otsatukka lipsahtanut liian lyhyeksi.

Juhannustyttö tahtoo mekkoonsa kahdet taskut.
Täyttää ne aarteilla tahmaisin käsin.
Käy toriostoksilla Juttutuvan takana.
Tuo lanttuja tuliaisiksi, keittää kivistä perunoita.

Juhannustyttö tekee majan oven taakse.
Tarvitsee aapisen ja komentaa koiran kuuntelemaan.
Osaa kirjaimet omaan nimeen. Ja sitten on vielä äs niinkuin käärme.

On suurinta saada tutustua Juhannustyttöön.

Yöttömässä

2010-06-25T23:53:00.001+03:00

Rivi höyryäviä hartioita.

Vahvoja, vuosien painamia, lapojen alta löystyneitä.

Kaikkein kapeimmat tavoille vasta oppivalla.

Puhuvat tärkeitä ja ovat sopuisasti samaa mieltä.

Pian palaavat ikivanhojen viisauksien äären.

Naiset ymmärtävät antaa aikaa.

Selvivät pienimpien saunanjälkeiset kiharat,
auttavat koristautumaan kukkaseppelein.

Seitsemän kauneinta säästetään tyynyn alle.

Pysähtyvät peilikuvaan ja viipyvät hetken vuosien takaisessa.

Tanssilavan laidalta on kuljettu kauas.

Yöttömässä yössä kohdataan rannoilla ja kallioilla.

Naurut sekoittuvat vastarannan vaimeampiin ääniin.

Toisensa löytäneet eivät tarvitse sanoja.

Katsovat vain kauan, lukevat tulen loimun toisistaan.
Kesäyön lämpö löytyy iholta.
Aamuiseen usvaan sekoittuu selittämätön kaipaus.

Kevätjuhlaa

2010-05-20T21:32:00.002+03:00

Puuhakkaasti

2010-05-16T15:03:00.022+03:00

Ollaan
-suhattu päivä sahurin vänkärinä

-laitettu pihapihlajaan pieni pesimispaikka

-lapioitu, harattu, tasattu ja tampattu

-kylvetty ja istutettu, kasteltu ja taputeltu, toivoteltu taimille turvallista matkaa

-kaivettu esiin kaunis mukulakivikko
-suunniteltu suunnilleen puolitiehen

-kahviteltu sireenimajan katveessa

-pötkötelty pehmeällä sammalnurmella

-kuunneltu ensimmäiset ukkosenjytinät ja jääty pikasateen satimeen

-kevennetty kuumat vetimet, heitetty hyvästit talviturkille

-kerätty taskut täyteen ihmekiviä
-pyöräilty pitkin uutta pihatietä

Neljän päivän minilomalla ehti tulla kesä!

Morjes nyt

2010-04-17T13:11:00.001+03:00

Nyt piirän jonkun rivin aikani kulusi kuin on ollu niin ikävää kuin on tarvinu varrota kuus tuntija täällä pihlajaveten asemalla ja eikä muuta
Hyvästi ja paljon terveesijä
t Ea

***
Postikortti 15.11.1911 Herra Otto Tuomiselle, Wesilahdelle Kurkelan kylään.
Seppo Leskisen kokoelmasta

Neiti Kevät

2010-04-03T19:51:00.003+03:00

Tuli kai tuolta etelän suunnasta. Jäi aamujunasta ja pudotti paluulippunsa pientareelle. Istahti hetken takapihan portailla, antoi tuulten tyttärien tehdä palmikon päälaelleen. Herätti hellästi pienet pajunkissat, puhalsi yöpakkasen pois narsissin varrelta. Hyppeli kevyesti kylätiellä, pyysi kyydin pikkupojan pyörän tarakalta.

***
Keväänkeveää Pääsiäistä!

Kattopartio

2010-03-30T08:23:00.003+03:00

Käynnissä Pihlajaveden VPK:n kattokoulutuksen käytännön harjoitukset. Hyvä tietää, ettei miehillä mene pääsiäisenäkään pupu pöksyyn, komeasti nuo katolla keikkuivat. Toivotaan, että tositoimiin ei kuitenkaan tarvitse koskaan ryhtyä!

Tulentekotakki

2010-03-13T10:00:00.004+02:00

Testattu ääriolosuhteissa! Teddykarvavuorella tarkenee aamuhangella vaikka auringonsäteet vasta yrittävät kiivetä kuusten katveesta. Soveltuu tuleen tuijottamiseen. Käy myös kyläkauppareissulle mikäli makkarat loppuvat ennen aikojaan. Metsämansikat muistuttavat tulevasta: pian voi käydä jo ahon laitaa!

***
Kankaat kirppikseltä.

Mekkomaniaa

2010-03-12T13:33:00.039+02:00

Kun vanhat koltut alkavat kiristää kainaloista ja helmat hilautuvat hiljalleen ylöspäin, haetaan mekkotehtaaseen tehokkuutta monistamalla. Vaihdetaan vanhaan kaavaan vähän laajemmat kaaret ja saksitaan samalla vaivalla koko kuosipinkka. Vihreä viidakkomekko vanhasta verhosta, vuorikankaan pallopalanen Hanhiniemen ullakkoaarteita. Kissamekossa ainut uutukainen, mukava Muru-neulos, vuorena Tampellan sievät sydämet. Pikkuruusuinen Metsovaara on vanhan kirppismekon uusi olomuoto, sisäpuolen ruudut Kerttu-mumpan ryhdikästä pöytäliinaa.

Vaihtelun vuoksi vähän myös kanttinauhan kääntelyä. Ilman kaavaa kikkailussa lopputulos on aina arvoituksellinen, tällä kertaa essumekko meni ristiin rastiin. Tykötarpeet palasesta pussilakanaa, Tampellan miljoonasydäntä tietenkin.

Hamesuman seuraksi pistetään myös pari kaksilahkeisia. Unelman pehmeä plyysikangas on haalarihousuiksi uudistunut UFFilainen aamutakki.

Ikkunoista

2010-02-20T16:39:00.004+02:00

Olohuoneesta aukeaa puistotie. Kaihtimet ovat aina korkealla, maisema saa tulla sisään saakka! Suoraselkäiset kivitalot ja muurahaisen kokoiset kävelijät. Kulkevat tänään ripeästi. Valo on jo niin keväisen kirkas, mutta korkealle kieppuvat lumipyörteet vihjaavat viiman purevaksi.

Keittiöstä katsellaan työmiehiä. Niitä samoja joita aamulla nurkan takaa ihmeteltiin. Nosturin kaula katonharjalla ylettyi ainakin pilviin asti! Mentiin kyyryyn ja käännettiin selkä tuuleen. Sisällä kokeiltiin kylmää poskea, kuinka nopeasti se palasikaan taas punaiseksi.

Makuuhuoneesta näkyy Naakkapuu. Valtavat parvet sukimassa sysimustia siipiään. Syksyisin lehdissä leikkivä valo on lämmin. Sisälläkin saa kurkistella. Voi tarkistaa tilanteen, kun leikit käyvät liian hiljaisiksi. Ikävän yllättäessä hellitellä herättämättä. Katsella, kuinka kaksi ja puolivuotias kasvaa unessaan.

Haastettua

2010-02-18T19:14:00.005+02:00

Siksaksis -blogin taitavat siskokset heittivät seuraavanlaisen kuvahaasteen:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Neljänteen kansioon on tallennettu vanhoja skannattuja kuvia. Neljä ensimmäistä kuvaa ovat saman kuvan eri versioita, tässä niistä alkuperäinen:

Valokuva on otettu vuonna 1916 Savonlinnassa, "Olavintorin vierellä", W.A. Sihvosen valokuvaamossa. Puolitoistavuotias Kerttu on perheen esikoisena päässyt oikeaan valokuvaamoon yhdessä Olli-isän ja Tyyne-äidin kanssa. Myös nämä perhekuvat ovat onneksi tallessa. Myöhemmin, jouluna 2008, isomummo Kerttu sai ensimmäiseltä lapsenlapsenlapseltaan, 1,5 vuotiaalta mutrusuiselta tyttöseltä, lahjaksi päiväkirjan, jonka kannessa on tämä samainen kuva. Se oli Kerttu-mummon viimeinen joulu. Päiväkirjasta tyhiksi jäivät vain viimeisimmät lehdet.

***
Haaste eteenpäin tasapuolisesti kaikille!

Asemapäällystön varhaiset vuodet

2010-02-02T08:57:00.012+02:00

Vaasan rata 100 vuotta 1.10.1983. Tuleva Asemapäällikkö ratapihan tarkastuskierroksella.
***
Kuva: Matti Saarinen

Hirtehistä

2010-01-31T19:32:00.001+02:00

Mistä on hirtehishuumori tehty?
Vuotavista kattojiireistä,
kymmenien vuosien vesivalumista.
Päättömistä paikkausyrityksistä,
pelkälle ulkovuoraukselle unohdetuista.

Lasivillaisista vilunkivällyistä,
seassa sopivasti sienirihmastoa.
Siloteltuna siististi seinän taakse,
Gyproc-kätköllä kruunattuna.

Siitä on hirtehishuumori tehty.

Ensin sanotaan kirosana. Sohitaan hetki sorkkaraudalla. Vaihdetaan vähän voimakkaampaan sanaan. Istutaan alas, valutetaan pannullinen kahvia. Piirretään kirjekuoren kulmaan, mitataan muutamasta kohtaa. Sitten kysellään korvaushirret, tarkat neuvot timpureilta. Annetaan piilukirveen puhella, peitellään pehmeästi pellavalla. Katsotaan aina ohikulkiessa, vedetään rinta rottingille.

Uutta kohden

2009-12-31T22:44:00.001+02:00

Tervetuloa vuosi 2010! Kokonainen uusi kymmenluku. Vastasyntynyt, vailla virheitä. Tyhjät sivut ja pyyhityt pöydät. Uudet alut ja ideat, vakain aikein lausutut lupaukset.

Olisitko ehkä entistä inhimillisempi, hieman herkempi, humaani? Saisitko aikaan suunnan muutoksen, selviäisimmekö ilman ylimääräisiä uutislähetyksiä?

Jatkukoon myös hyväksi havaittu, tuokoon turvaa tutuksi tullut. Pysyköön kiinni se, mikä on kiinnittynyt. Tulkoon lähemmäksi lähelle päästetyt.

Onnellista matkaa vuodelle 2010!

Suksee

2009-12-30T08:32:00.002+02:00

Kuivaharjoittelu oli vielä kivaa. Keittiön kautta kamariin, Isi kannatteli kainaloista.
Mutta aamu vaati tositoimiin. Jo veti ilmeen vakavaksi.
Viedään vermeet nopeasti naapuriin!

Kunnes keksittiin Kurren jäljet! Porkalla voi pökkiä kokonaisen pesueen. Ja hinaamalla saa hiirenhännän.
Taisi tulla sukseesta sukuvika.

29.12.1939

2009-12-29T10:04:00.009+02:00

Kello 13.05 kolme venäläislentokonetta pudotti Pihlajaveden asemalle yhteensä 30 erilaista pommia. Ratapihasta tuhoutui kolme ensimmäistä raidetta ja vain kuormausraide jäi ehjäksi. Myös rautatien rakennuksia vaurioitui ja aseman talousrakennus hävisi olemattomiin. Puhelin- ja lennätinlinjat katkesivat. Aseman kirjuri, harjoittelija sekä asemamiehen vaimo kuolivat.

On luultavaa, että koneiden tarkoitus oli pommittaa Haapamäkeä, mikä oli tärkeä risteysasema. Haapamäkeä ei kuitenkaan löytynyt ja erehdyksissä koneet kylvivät kuormansa pienelle syrjäiselle Pihlajavedelle. Seuraavana yönä venäjän uutisissa mainittiin, että Haapamäki oli pommitettu hajalle.

Tänään tapahtumasta on kulunut tasan 70 vuotta. Me sytytämme portaille kynttilän.
***
Lähteenä asemapäällikkö Puusaaren raportti tapahtuneesta sekä Pihlajaveden koulun ja kylän internetsivut.
Pommituksen kokeneet kertovat lisää täällä.

Tapanina

2009-12-28T15:51:00.003+02:00

Oi kuusipuu

2009-12-24T15:08:00.003+02:00

Asema on kietoutunut lumivaippaan. Puiden oksat painuvat, äänet vaimenevat valkeaan.

Kynttilän liekit lepattavat, kohta tuoksuu jouluruoka. Sitten jäämme jännittämään. Josko tulisi iltajunan mukana?

Hyvää, rauhallista ja oikein lämmintä Joulua!

Joulutorilla

2009-12-19T13:21:00.002+02:00

Toivomuslistalla

2009-12-05T21:37:00.002+02:00

6 ovea

5 akkunaa

4 kakluunia

1 kyökinmuuri

5 kattoa

5 permantoa

5 akkunaa tuplasti

Sutaisi kirjastohuoneen hirrensyrjään tuntematon timpuri vuonna 1882.

Samainen toivelista tehostaisi kyllä tätäkin päivää.

Onkohan Joulupukin reessä vielä tilaa?

Puhallettua

2009-11-14T14:19:00.005+02:00

Vieläkö muistatte vintin tyhjennyksen? Huh! Asbestiraivuun ja odotussalin lattian kanssa tuskailun lisäksi ehkä työläin ja tukalin operaatio tähän mennessä. Käsipelillä kesä ja kärsivällisyys riittivät noin neljäsosan tyhjentämiseen, lopulta lannistuttiin imuriauton tilaamiseen. Autosta ja ammattimiehistä huolimatta loppuhommassakin hujahti 17 tuntia...

Sitten palattiin taas käsityöhön! Vanhat, osin murtuneet tervapaperit oli ensin revittävä pois. Järeimmät jäljelle jääneet tiilet ja sammalmättäät kannettiin vielä ämpäreillä ulos. Sen jälkeen irroitettiin niskasten väleistä joka ikinen välipuu, jotta niiden alle ja sisäkattoa vasten valunut hiekka voitiin imeä työmaaimurilla pois. Ja sitten ladottiin laudat tietenkin takaisin. Jokaisen kuhmun ja kolahduksen jälkeen tarvittiin annos lisää kiukkuvoimaa kohti katonlappeen matalia kolosia konttaillessa. Sisun ja sinnikkyyden lisäksi tekniikka hommassa ehti kyllä hioutua huippuunsa, vaikka polvisuojia välillä vähän kaipailtiinkin. Valmis pinta vaati vielä uuden paperoimisen, mutta sitten oli vintti valmis villaa varten.

Jos vei vintin tyhjentäminen ensin koko kesän ja sitten vielä pari viikkoa päälle, niin täyttämiseen ei aikaa tuhlautunut. Ekovillan miesten puhalluskone pölläytti ensin harmaan pilven ja sitten rummutti hetken kattoon. Tunnissa tulivat koloset tukkoon ja lattia muuttui pehmeäksi massamatoksi. Samalla lämpökattila lakkasi napsumasta ja alakerrassa niskahiukset pysyivät taas paikoillaan. Hurinan päätyttyä Edla heräsi päiväunilta hikimärkänä. Malttavat varmaan muuttolinnutkin jo katolta lähteä matkaansa.

Kaivannolla

2009-11-05T18:24:00.013+02:00

Työt Asemalla etenevät suurin suuntaviivoin! Näyttää siltä, että sittenkin selviämme kilpajuoksusta kylmän kanssa ja lämmitysjärjestelmä asentuu ennen tositalven tuloa. Lämmityshän rakennuksessa on koko ajan ollut, mutta halusimme ehdottomasti jo alkuvaiheessa eroon inhottavasta öljykattilasta. Lämmitysmuodoksi valitsimme tehokkaan, ekologisen ja pitkässä juoksussa myös edullisen maalämmön.

Vaihtoehtoina lämmön keräämiseen olivat porakaivo tai lämpöputkiston kaivaminen maaperään. Lämmitystarve olisi vaatinut kaksi noin 200 metrin syvyistä porakaivoa, joiden kustannukset olisivat nousseet hurjiksi. Siksi päädyimmekin ostamaan lisämaata, johon lämpöputkisto olisi mahdollista kaivaa. Suunnitelman suurin haaste oli putkiston vieminen maantien alitse. Tielaitoksen hellyttyä lupalappuun, tietä päästiin kaivamaan auki.

Varsinaiseen kaivuu-urakkaan tarvittiin kaivinkone, muutama asiansa osaava, ahkera ja omatoiminen työmies, joiden idearikkaus ja kättä pidempien kokoelma olivat kerrassaan korvaamattomia! Lisäksi kourallinen kannustavia kyläläisiä kuopan reunalle ja ehkä myös yksi dokumentoija ja yli-innokas liikenteenohjaaja. Kaiken kaikkiaan maassa kiemurtelee nyt noin kilometri putkea, jonka pitäisi pitää pienimmätkin varpaat viluttomina.

Kunhan pumppu vielä saapuu, onnistuvat asennustyöt optimissaan jopa päivässä. Sitä ennen on edessä kuitenkin vielä talon alitus... Sillä niin vain vakain aikein kulkee kaivanto kohti kivijalkaa! Väittivät, että siitä sitä mennään alitse, noin vain putken kanssa pannuhuoneen puolelle. Pitäkää peukkuja pystyssä, me koitamme pitää talon...

Pihalla

2009-10-24T07:32:00.013+03:00

Paetaan pois kahvilan perjantaista puheensorinaa. Sivellään Akateemisessa kirjan selkämyksiä. Päätetään, että ei taas soiteta. Soitetaan sitten kuitenkin. Pistäydytään hetken mielijohteesta elokuviin, vaikka ei olekaan vieruskaveria. Sitten palataan pimentyneeseen. Kaivataan kovasti kynttilän valoa, mutta tulitikut on joku taikonut tietämättömiin. Yhtäkkiä nousevat ilotulitusraketit. Joko nyt jotakin joulua avataan?Aamulla noustaan puoli kuudelta. Vaikka kukaan ei vaadikaan potalle. Yritetään ommella edes muutama sauma, Purokin odottaisi puikoilla. Kulkeutuisiko kuitenkin kirpparille, vai saisiko aikaan suursiivouksen? Siihen saisi nyt täyden työrauhan. Yleensä nämä yksinäiset hetket tulevat tilaukseen, tarpeeseen olla tehokas tai vaatimukseen välillä vähän ladata. Nyt ovat ajatukset edeltä menneiden mukana.

***
Pihalla -elokuvassa Tampere on marraskuinen ja masentava. Pieni, ensin omituinen, mutta ehkä sittenkin sympaattinen. Kuvakulmiksi rajattu kaikkein rappioromanttisimmat, vähän liiankin läpinäkyvästi. Näin nähtynä kuitenkin kaunis. Jossain pinnan alla elokuva antaa myös ajateltavaa.
***
Edessä viikko Asema-aikaa. Remontissa tekeillä isoja asioita. Yritetään myös raportoida reippaasti.

Inspiraatiota Eilisestä

2009-10-10T13:56:00.015+03:00

Lomapäiväläiset pyrähtivät Rautatiemuseoon. Hurjia olivat vanhat höyryveturit, melkein pelotti vieressä seisoa! Voi kun voisi pieneksi hetkeksi piipahtaa niihin tunnelmiin, joissa puhkuvan ja puhisevan heposen kyytiin entisaikoina astuttiin. Ja komeitahan nuo olisivat myös Aseman pihalle pysähtyessään... Siinä lähtisivät aamutorkun unihiekat eikä iltajuna taatusti tulisi yllättäen!Vaan odotetuin oli entiselleen ehostettu asemarakennus. Täynnä pehmeitä sävyjä ja tunnelmallisia tavaroita. Hatunnosto hienosta teosta! Hauska oli huomata, että jos ei nyt ihan siskoksia, niin samaa sukua sentään ollaan... Vaikka Asemalla tehdyt tihutyöt toisinaan saavat turhautumaan, niin taas mahtui paljon uutta puhtia paluukyytiin: Juuri noin meidänkin lippuluukku entisöidään, etsitään vain pystyvä puuseppä, onhan meillä ne piirustuksetkin. Ja kuinka kauniit ovat piipunhatut, hyvä että ollaan suunniteltu samoin. Muistetaan olla onnekkaita, että tuleva katontekijä on jalkarännit jo luvannut...Tutulta näytti myös asemapäällikön konttorissa. Oma löytö, lampunjalka, odottelee ruosteen rapsuttelijaa, kolmiokoukut uutta kiinnittäjää. Myös ikkunaverhot olivat tuttua kuosia, sitä Juttutuvan ikkunoissa aikansa odottanutta. Ensin pari pesua ja vielä varovainen silitys, taatusti tehty kestämään! Olisipa vielä valmiina se ikkunakin...

Muutosta

2009-10-07T20:15:00.008+03:00

Taakse jää Aleksanterinkadun kotipesä. Edlan ensimmäinen asuinsija, ikioma huone jossa konttaaminen keksittiin. Hyvästi eteisen kätevä laattalattia, kaiken nielevä peilikaappi. Heippahei hurjan iso kylppäri, se jossa amme voitiin viritellä miten päin vain. Puts pois pienet sormenjäljet, kiiltävän keittiön kauhistukset. Vaikka kaikki oli niin kätevää, ei ikävä tule ainakaan tulipalon muistoa, betonista ikkunamaisemaa, raskaista nokkataakoistaan tappelevaa lokkiparvea. Eikä alakerran ainaista yöelämää, rappukäytävään tunkevaa tupakansavua, pizzanpaistoon sekoittuvaa.

Etsiessä meinasi jo maltti mennä, mutta nyt on aika asettua uudelleen taloksi. Keittiö on kyllä aika vinksallaan ja olohuoneen nurkissa tapetin reunat jo repsottavat. Kylpyhuone kastuu kertakäännöksellä ja sitten manataan märkiä sukanpohjia. Kasoiksi ja pinoiksi ovat päätyneet muuttonyssäkät, varmaan tulleet jäädäkseen. Kaappitila on käytetty jo kymmenen kuormaa sitten. Huonejärjestyksessäkin on pientä päänvaivaa, eihän tässä järkeä olisi ollenkaan! Mutta rappukäytävän kiviseinissä kopisevat korot. Portaikon pehmentää punainen matto, keltaista valoaan loistavat lampetit. Rautaovisen häkkihissin puupenkki kääntyy narahtaen. Lämpimänä tuntuu alakerran rouvan aamutervehdys; alkuperäisiä asukkaita, voisi vaikka olettaa. Huonekorkeus on kolmatta metriä, ikkunalaudalle pedattu haaveilijan paikka. Palvelijan eteisessä ovat aikoinaan roikkuneet piian palttoot. Tervetuloa siis vanhan talon taika!

Kepeänä

2009-09-16T20:54:00.009+03:00

Villasukkaromantiikka saa vielä vähän odottaa vuoroaan. Nyt kiiruhdetaan koskenrantaan. Piknikille, puistoon. Ja puiston taakse omenapuun alle, tuliaisina paljon punaposkisia.

Nämä lempeät ja leudot illat, viime säteeseen saakka voimaannuttavat. Varastoidaan visusti villapaidan alle.

Tämä syksy on tehnyt kepeää.

Minne katosi päivät?

2009-08-25T14:45:00.008+03:00

Juttutuvassa

2009-08-09T19:22:00.005+03:00

Toinen kahdesta ulkorakennuksestamme on noin 80 neliön kokoinen tavaramakasiini. Se on toiminut monenlaisen tavaran ja rahdin kauttakulkupaikkana: matkaan leimattiin suuret ja pienet paketit ja vastaan otettiin varmasti myös suuren maailman ihmeitä ja omituisuuksia. Sen tiedämme, että ainakin vuonna 1892 asemapäällikkö oli vastaanottanut perunoita Tampereelta. :)Rakennuksen toisessa päädyssä sijaitsee varsinainen tavaramakasiini ja toisessa päässä ovat olleet asemamiesten työskentelytilat. Kertomusten mukaan iltajunan aikaan kylän miehet kerääntyivät tarinoimaan asemamiesten kanssa. Hurjimmista jutuista kisailtiin ja tunnelma pienessä huoneessa oli varmasti lennokas!Harmillisen huonoon kuntoon on rakennus jo päässyt. Mutta tavarapuolen katto on ehjä ja korkealla ja seinien sisällä on uskomaton tunnelma!

Tämän rakennuksen uusi elämä on täynnä huimapäisen hulluja suunnitelmia. Jospa konstaapeli istahtaisi jälleen penkilleen, taikoisi makasiinin takaisin Juttutuvaksi, tuhansien tarinoiden tyyssijaksi. Soiton ja laulun paikaksi.

***

Ensimmäiset perinteiset Juttutuvan Jamit

lauantaina 29.8.2009 iltakuuden junan jyskyttäessä.

Tule, jos sisältäsi tulee laulu tai soitto.

Ota oma instrumenttisi mukaan.

Niin muutkin tekevät.

Me tarjoamme soittolavan ja sähköt sekä grilliin hiilet.

Tarjoa sinä vatsan täytettä itsellesi ja kaverillesi.

Yhdessä tarjoamme illallisen iki-ihania iskelmiä,

pehmeää bluesia, rouhevaa rock´n rollia ja jouhevaa jammailua.

Haikeassa valossa

2009-07-31T22:08:00.003+03:00

Valo tulee jo alhaalta. Ei yllä enää puiden latvoihin.
Kirkkaus on hälvennyt haikeaksi.
Ilmassa kirpaisee kesän väistämätön väsyminen.Asemasillan lamput ovat syttyneet. Mutta niiden oranssilla on pehmeä syli.

Huomenna vaihtuu elokuuksi.

Toisella puolen

2009-07-30T22:34:00.007+03:00

Kirjastohuoneessa on ideahautomo ja melkein valmiiden varasto. Komerollinen työkaluja ja kalliiden aarteiden kuivattamo. Kaapit odottavat ulosheittäjää, lippuluukku pääsisi taas päivänvaloon.

Odotussali on puhaltamo ja penslaamo. Äidin paja päiväunien aikaan. Valkoisen maalin valtakunta. Kohta ei enää sekaan sovi.Kaiken keskellä kiemurtelee polku, kakkosvessaan ja iltasuihkua kohti. Naulat on onneksi yritetty nyppiä. Riittäisiköhän jo reiät kantapäässä?

Ruokasalissa

2009-07-29T20:14:00.010+03:00

Tuleva ruokasalimme on oikeasti asemapäällikön entinen makuuhuone. Se on kuitenkin kätevästi keittiön vieressä ja erkkeri mielestämme kuin tehty suurelle ruokapöydälle. Lisäksi huoneessa on läpikulku kolmesta ovesta, joten ei se makuuhuoneena kovin rauhallinen olisikaan.Huone tulee olemaan todennäköisesti ainut seiniltään hirsipintaiseksi jäävä, joko nykyisellään tai valkoiseksi maalattuna. Tänne kuvittelemme kakluunin lämmön ja pitkät illanistujaiset, joulupöydän ja kristallikruunun kynttilät. Siihen saakka ateriointi suoritetaan hieman arkisemmin... Huoneeseen on kasautunut myös kaikki muu yleinen toiminta: se on sekä olohuone, mediakeskus että hengailupaikka.

Tähän päättyy myös tämänhetkinen asuintilamme. Seinän takana koittaa kaaos.

Omassa huoneessa

2009-07-29T12:49:00.005+03:00

Makuuhuoneessa

2009-07-29T12:17:00.009+03:00

Asettuessamme kesäkotiimme oli remonttitaipaleesta urakoitu vasta aivan ensimetrit. Seinät, lattiat, katot, karmit ja listat odottavat edelleen käsittelijäänä ja takana on vasta valtaosin purkutyötä. Sisustaminen ei siis juuri ole ajankohtaista!

Toisaalta tilanne antaa mahdollisuuden hullutteluun ja hurjiin viritelmiin, joissa käytännön tarve kohtaa erikoisen estetiikan. Vanhat verhot ovat kyllä valkoiset, mutta miltei metrin liian lyhyet. Tankona toimii pyykkinaru, josta tekaistiin myös vaatehuone. Muutetaan sitten myöhemmin herraskaiseksi!

Suurempaan makuuhuoneeseen asettui Edla, kurkistetaan sinne seuraavaksi.

Keittiössä

2009-07-28T21:30:00.013+03:00

Aloitetaan vaikka tervetulokaffeilla keittiössä... Täällä tyyli on edellisten remontoijien maun mukaista: perusmallin levykaapistot, lattiassa muovimatto ja koko komeuden väriksi valittu vaalea sininen. Meitä ennen eväspapereitaan ovat viimeksi rapistelleet postilaiset. Kunnes hekin painoivat oven kiinni perässään.Mutta kahdella keittolevyllä pärjää kummasti ja jääkaappi on itse ylellisyys. Tonnikala on kyläkaupan takuutuote ja illalla lämpiää lettupannu. Palvelkoon siis puuhamaan väkeä vielä hetken tällaisenaan.

Peremmälle

2009-07-28T12:16:00.014+03:00

Mittakaavallisia pohjapiirrustuksia ei Asemasta tiettävästi ole laadittu. Alkuperäispiirroksesta selviää kuitenkin, millainen huonejärjestys talossa on ollut. Rakennuksen pohjoispäässä ovat olleet toisen ja kolmannen luokan odotussalit sekä naisten odotushuone, keskellä toimistotilat ja posti. Toiseen päähän ovat jääneet asemapäällikön asuintilat.

Lämmintä pinta-alaa rakennuksessa on tällä hetkellä noin 230 neliötä, mutta kunhan vintti on tyhjennetty ja uudelleen eristetty, on ullakkotilat myös tarkoitus ottaa käyttöön.Seuraavaksi ajattelimme kutsua teidät peremmälle. Tupatarkastukselle ja pieniin tuokiokuviin kurkistamaan, miltä kesäkodissamme ja keskellä työmaata tänään näyttää. Tervetuloa!***
Piirros: Bruno Granholm.

Nyppii

2009-07-25T10:13:00.006+03:00

Tapetilla

2009-07-24T15:39:00.013+03:00

Päivän paussilla puuhamaasta retkeilimme Toijalan tapettitehtaaseen. Miten hurmaava paikka! Tehtailijat M. Ritola ja F. Pihola perustivat tehtaan vuonna 1937, me saimme palvelua Ritolalta kolmannessa polvessa.Tehtaan varjosta löytyvät sekä tapettimuseo että myymälä. Museossa voi perehtyä tapetin valmistukseen sekä katsella alkuperäisiä mallipiirroksia esimerkiksi Birger Kaipiaisen ja Annikki ja Ilmari Tapiovaaran suunnittelemista tapettiklassikoista.

Mutta myymälän puolella odottavat ne kaikkein ihanimmat! Toinen toistaan kauniimmat tapetit, jotka edelleen ovat tuotannossa. Kylmiä väreitä saivat aikaan Tähtisumu ja Marmori, jotka aikoinaan eri sävyissä ovat koristaneet myös Aseman seiniä. Kuinka pala historiaa voikaan yhtäkkiä olla tässä!Mukaamme haimme laatikollisen toteutuneita toiveita! Keltaista Avaruuslintua Aurinkoeteiseen ja Mirja Vännin huimaa Koristekaalia keittiöön. Tapetointiin on matkaa vielä tuhansia työtunteja, mutta näiden oli matkattava meille nyt. Loppuunmyydyt ja lajinsa viimeiset.

Tuhansien tarinoiden penkki

2009-07-18T08:53:00.015+03:00

Jalkojaan heiluttavat pikkupojat lippalakeissaan.

Otsatukkaiset tytöt matkalaukkujensa kahvoja puristaen.

Hattupäiset herrasmiehet ja talollisten rouvat pyhätakeissaan.

Kiireiset postineidit katoamassa konttorin oven taakse. Asemapäällikön arvokkaat askeleet.

Vesisateesta valuvat varsisaappaat, lattialle sulavat lammikot.

Yksinäisen matkamiehen kiireettömät mietteet.

***
Odotussalin vanha penkki. Yksi neljästä alkuperäisestä. Ensimmäinen tässä projektissa koskaan valmiiksi tullut. Maailman kaunein. Kiitos täti-Koo.

Kylätiellä

2009-07-16T09:21:00.015+03:00

Nostetaan kättä kaukaa ja korkealle.

Viivytään pitkään postilaatikolla.

Tiedetään tarkkaan toisten asiat,

mutta huomenna puhutaan jo jostain muusta.

Poiketaan kyläkaupassa pärekori käsivarrella.

Kuljetaan vihreässä vinttimekossa.

Odotellaan lauantain tanssikansaa, haitarin haikeutta koivikossa.

Isin kanssa

2009-07-15T14:26:00.006+03:00

Tällaisena kesäyönä

2009-07-14T23:02:00.009+03:00

Purussa II

2009-07-10T22:00:00.027+03:00

Rakenteiden esiin kaivaminen on meille tärkeää, sillä haluamme varmistua talon rungon kunnosta. Jo alussa päätimme, että mitä tahansa yllätyksiä onkaan edessä, otamme ne vastaan avoimin mielin. Taloon uhrattu aika, maltti ja suuri sydän palautuvat kyllä takaisin moninkertaisena.Yli 100-vuotias rakennus on aikansa ammattilaisten vankasti ja taidokkaasti rakentama, mutta täälläkin on nähtävissä, mitä vääränlaiset korjausmenetelmät,välinpitämättömyys ja laiminlyöminen voivat saada aikaan.

Ensisilmäyksellä arvioimme katon olevan kiireellisin kunnostustyö. Jiireistä tyhjennettiin kolme kottikärrykuormaa lähes maatunutta humusta ja kasvoipa katon lappeessa jo kymmenen vuosirenkaan ikäinen männyntaimikin. Pelkästään katon puhtaudesta huolehtimisella oltaisiin voitu välttää monien vaurioiden syntyminen! Vaikka katto onkin muutamasta kohdasta vuotanut sisärakenteisiin saakka, iloksemme kattoremontiksi riittää toistaiseksi muutaman vuotokohdan paikkaaminen sekä rännien ja oven päällisten lippojen uusiminen.Talovanhuksessa näkyvä ajan patina on meille osa rakennuksen viehätysvoimaa. Sen sijaan kömpelöt ja ajattelemattomasti tehdyt muutostyöt pahimmillaan pilaavat talon alkuperäisen toimivan rakenteen. Esimerkiksi keskuslämmityksen asentamisen yhteydessä eteisen lattian kantavia rakenteita oli koverrettu 2/3 paksuudelta, jotta putkisto oli saatu mahdutettua kulkemaan. Kuinkahan kumaraan tämä tuhotyö olisi pidemmän päälle talon ryhdin painanut?Epäilemättä suurin vahingonteko on kuitenkin ollut koko odotussalin puoleisen lattiapinta-alan valaminen jonkinlaisella kiviseosmassalla, johon sen jälkeen on kiinnitetty vaneriset suojalevyt sekä magnesiumlaattapinnoite. Ennen varsinaisiin purkutöihin ryhtymistä veimme varmuuden vuoksi näytepalan tutkittavaksi - ja kas kas, massa oli niin täynnä asbestia kuin vain olla voi! Työ oli jätettävä ammattilaisille, jotka veivät mennessään myös myrkkyä pölisevän pannuhuoneen paloeristemateriaalin.

Jälkeensä purkajat jättivät alta paljastuneen lankkulattian, mutta vieri viereen sadoilla nauloilla piloille hakattuna! Tässä kohdassa joudumme todennäköisesti tinkimään aitoudesta ja tekemään odotussaliin uuden lattian (ja sitä ennen poistamaan joka ikisen naulan!). Nyt talo kuitenkin saa hengittää puhtain keuhkoin ja myös pannuhuoneen öljykattila vaihtuu pian ekologisempaan ja edullisempaan lämmitysjärjestelmään.Ilmeisesti samaisen lattiaremontin yhteydessä myös seinät oli päätetty "kunnostaa" uuteen uskoon. Materiaalivalintana puutaloon täysin sopimaton, hengittämätön, kylmä ja kova gyproc-kipsilevy kaverinaan karmea lasivilla. Levyjen poistamisen aloitimme "Vaasan puoleisesta" päästä taloa. Ulko-oven yläpuolella olevat kauniit ikkunat löytyivät lastulevykomeroiden ja tervapapereiden taakse peitettynä, emmekä itsekään olleet aiemmin hoksanneet niiden olemassaoloa.

Mutta eivät yllätykset siihen loppuneet. Tällä kertaa tihutöitään oli tehnyt tuli, joka oli vienyt mennessään lähes koko sisäkaton ja nuollut osan hirsistä hiillokselle. Pappa muisti tulipalon riehuneen joskus 1990-luvun alkupuoliskolla ja talon pelastumisen olleen kiinni minuuteista. Kipsilevyjen poistamisen jälkeen savun haju pääsee vuosikymmenen jälkeen viimein haihtumaan. Seinälevyjen takaa löytyivät myös vanhan lippuluukun karmit. Jokohan nyt olisi aika unohtaa purkupuheet ja tarjota blogimatkaajille liput muihinkin aiheisiin?

Purussa I

2009-07-09T21:29:00.002+03:00

Pikainen päivitys Asemaremontissa tähän mennessä tapahtuneesta: "Ollaan purettu".

Asemalla toimineen postin ja yritystoimitilojen kunnostus- ja uudistamistöiden myötä alkuperäiset pinnat oli kauttaaltaan hukutettu uudempien pintamateriaalien alle. Ainoastaan kolmessa huoneessa puulattiat olivat näkyvissä. Eteiset, keittiö ja märkätilat oli "raikastettu" muovimatoin ja suuren odotussalin lattiaa peittivät paksut vaneriset levyt. Seinät oli puolipaneloitu tai levytetty ja sisäkattojen pinnoituksena olivat 1960-luvulla suositut pahviset laatat. Suruksemme kaikki tulisijat oli hävitetty keskuslämmityksen asennuksen yhteydessä.
Pinkopahvien säilyttäminen ei onnistunut, sillä halusimme eroon seinien kamalista puolipaneloinneista. Tapettikerrostumia ajan saatossa oli kertynyt useita ja ne säästimme tulevaisuuden tutkimusretkiä varten. Pahvien ja paneelien poistaminen tarkoitti myös satojen ja taas satojen naulojen ja nupien irroittamista hirsistä. Tämä työ taitaa olla yksi ikuisuusprojekteista, mikä ei kenenkään mielessä juuri nyt ole päällimmäisenä...Kattojen suhteen onni oli myötä, sillä pahvilaattojen alta paljastuivat kauniit helmiponttipaneliset katot. Tosin tulisijat ovat hormien kohdalla jättäneet jälkensä myös kattoihin. Eteisissä muovimattojen alla löytäjäänsä odottivat alkuperäiset lankkulattiat.Hurjin urakka on vintin lattian tyhjentäminen hiekkaeristeestä. Koska katto on paikoin vuotanut ja hiekka kastunut, on eriste vaihdettava. Lisäksi hiekka pölisee ja varisee välikaton ja seinien läpi alakertaan. Optimistin arvion mukaan hiekkaa olisi kannettava ulos noin 10 traktorin peräkärryllistä... Hyvistä suojaimista huolimatta kuuma, pölyinen ja hirvittävän suuri työ!

Menneiltä päiviltä

2009-07-08T20:40:00.020+03:00

Vaasan rataa rakennettiin vuosina 1879-1883. Lokakuussa 1879 Pihlajaveden väliaikaisessa kunnan kokouksessa päätettiin anoa pysähtymispaikkaa Pihlaisten kohdalle.Asema-alueiden rakennukset rakennettiin 1860-luvun jälkeen tyyppipiirustusten mukaan. Niissä asemat jaettiin liikennemäärien ja sijainnin mukaan I-V luokkiin. Pihlajaveden asema valmistui vuonna 1883 Tampere-Vaasa -rataosan tyyppipiirustusten V mukaan. Suunnittelijana toimi rakennuspiirtäjä Knut Nylander. Kun vanhoista tyyppipiirustuksista luovuttiin, palkattiin rautateille vuonna 1892 päätoiminen arkkitehti. Tehtävään valittu Bruno F. Granholm vastasi aluksi käytännöllisesti katsoen yksin Rautatiehallituksen kaikesta rakennustoiminnasta. Pihlajaveden asemaa laajennettiin vuonna 1902 Granholmin suunnitelmin, Korkeakosken aseman piirustusten mukaisesti, odotushuoneella ja toimistotilalla. Rakennuksessa oli myös asemapäällikön asunto ja postitoimisto. Rautatien tulo ja aseman saaminen Pihlajavedelle synnyttivät asemankylän taajaman, joka nykyisin on kylän keskus. Asemarakennuksessa 1800-luvun lopulta lähtien toiminut posti sulki asiamiespostina ovensa vuonna 2006. Junat kulkevat kuitenkin edelleen, pysähtyen neljästi päivässä. Tosin elokuvassa the Real McCoy kylän kesäasukki Andy istui aseman portailla ja valitti, että junaa ei ole kulkenut päiväkausiin: "...this is worse than on the Indian railroads...".***Otamme ilahtuneina vastaan kaikki aseman entiseen elämään liittyvät tiedot, kuvat ja tarinat!
Nämä taustatiedot on poimittu Valtion ympäristöhallinnon, Keski-Suomen ympäristökeskuksen sekä Museoviraston sivuilta. Piirustukset Bruno Granholmin.

Idoli

2009-07-05T16:19:00.009+03:00

Meidän kaikkien.

Kiitos Koop! :)

***Kyse siis tästä.

Hyvät Matkustajat

2009-07-03T21:00:00.005+03:00

Tämä on Kääriäisen Matkapäiväkirjan ylimääräinen Kesävuoro. Pysähdyspaikkamme on Pihlajavesi ja matkustusaikamme 3 viikkoa. Junassa ei ole tarjoilua, makuuvaunua eikä mahdollisuutta tupakointiin. Henkilökuntamme yrittää kuitenkin parhaansa mukaan pitää teidät ajan tasalla mahdollisista muutoksista. Lemmikeille ja matkatavaroille on varattu runsaasti tilaa junan takaosasta.Hyvää Matkaa!

Jumissa

2009-06-09T08:48:00.002+03:00

Juuri nyt. Nähdään.

Surussa

2009-05-09T18:49:00.011+03:00

Niin laaja on Laatokan lahti, liikkeessään lakkaamaton.
Sointi sen on vielä kaukainen, tuulen tuoma, hiljainen.

Vaan tutummaksi käyvät jo rannan kivet, voiman valtaisan alla murtuneet.
Ja polulla rauha rikkomaton, linnut lehmusten päänsä painaneet.

Niin ylväs on ryhti odottajan, askel vakaa ja kulkunsa horjumaton.
Käden kosketus hellä ja kiireetön, katse suora ja kaihtamaton.

On häävalssin aika.

***
Hyvää matkaa Mumppa.

Hei Kesä...

2009-04-27T20:58:00.008+03:00

...älä vielä kiiruhda! Kevätpuuhissakin on kivaa!

Johan nyt on Markkinat!

2009-04-18T13:02:00.006+03:00

Yksi kangaskeräilijän pitkään haetuista haaveista kävi toteen, kun Äidin silmänurkkaan sattui eräs kirppiksen nurkassa kyhjöttävä verhopari. Eiväthän ne tahtoneet verhoiksi jäädä, vaan sopuisasti suostuivat saksittavaksi! Marjatta Metsovaaran Markkinat-kangas muuttui kevyttoppaiseksi pihatakiksi, hamoseksi, liiviksi ja riittipä tilkkunen vielä hattuunkin... Tämän vaatekasan Markkinahinnaksi tuli neljä euroa + tykötarpeet, toinen verho odottelee vielä olomuotonsa muutosta. Ei hullummat kaupat!***
Peräkonttikirppis sunnuntaina Keskustorilla

Keltaisessa

2009-04-09T18:46:00.015+03:00

Värit ovat vielä mutaisia. Mutta kohta tuoksuu maa. Sitten tulee Vihreä. Vaivihkaa mutta voimallisena, kunnes ensimmäisen kevätsateen jälkeen häivähtää hentona kaikkialla.

Mutta Keltainen on täällä jo! Ensimmäisenä esikoissa, vähän vielä värjöttelevänä. Sitten siirtyi narsisseihin, on jo ylväs ja ottanut paikkansa ikkunalaudoilla. Enää ei ole pitkä matka leskenlehtiin, kunnes muuttuu voikukkavitsaukseksi. Siloin on vihreäkin jo tuttuudesta tummempaa.

Keltainen on myös Pääsiäispaikka, radan varren vanha puutalo. Keltaiset ovat auringonkujeet ikivanhojen ikkunoiden raoissa.

Rentouttavaa Pääsiäisen aikaa teille kaikille!

SyrjäHyppy

2009-03-26T14:48:00.004+02:00

SikaSäkki. RahaReikä. VikaTikki. HullunHomma.
PäätäPahka. VaaranPaikka. SilmäTikku.
Ikä ja Terveys.

IdeaRiihi. PuuhaMaa. NyrkkiPaja. VaivanVäärti.
PitsiUnelma. HerranKukkaro. Historian Havina.
PiiloMaja. LintuKoto. Pieni pala Pitäjää.

Osu ja Uppos. OmaMaaMansikka.
Juttutuvan Tunnelma.
Tulipahan Tehtyä.

Veturimiehet heiluttaa

2009-03-21T18:34:00.008+02:00

TTT

2009-03-08T12:32:00.006+02:00

Äidin kaavakirjakokoelma kasvoi piipahduksella pieneen divariin: 70 sentin hintainen "Ompelen lapselleni" vuodelta 1972 sisältää ohjeet 33 veikeään lastenvaatteeseen. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen, mutta nykylukijaa hauskuttaa, kuinka vaatteiden värisävyt ja kangasmateriaalit niin tarkoin sanallisesti selitetään. Hurmaavia ovat erityisesti asusteet, kuten tyttösen pieksut ja kiltonahkainen käsilaukku! Mistäpä tuollaisia enää nykyään löytäisikään?Kirja kuuluu TTT (Tietoa Taitoa Tekniikkaa) -sarjaan, jonka muihinkin osiin divarilaareissa toisinaan törmää. Varmaa on, että lukijakunta on saanut sarjan myötä perehtyä mitä erilaisimpiin asioihin ja ilmiöihin. Kirjasarjassa ovat ilmestyneet esimerkiksi seuraavat osat: "Oma uima-allas", "Asioimme kirjapainossa", "Äiti, mitä tekisin?", "Sisustamme kerrostaloasunnon","Mitä söisin että laihtuisin?", "Jalkapallon strategiaa", "Bridge alusta pitäen", "Kotiolut", "Muotia nahkapaloista", "Vaikka mitä jauhelihasta"... Tarpeellisia ja tärkeitä kirjoja varmasti kaikki! :D

Vaan Edla ei anna vielä oppikirjojen ojentaa (tosin Äidin vanha aapinen on kovassa nosteessa lukulistalla). Kättä kääntämällä käy vaikka vasarointi, ihan omalla TTT:llä. Ehkä suunta on sama, kuin Äidin oivalla pomolla, jonka ohjenuora sopii erityisen hyvin tähän päivään: "Mitä myö akat ei osata, se myö opetellaan!" OIKEIN HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

5-3, 5-3

2009-03-05T17:30:00.008+02:00

-Paljonko kello on?
-Viis-Viis, Komme-Komme.

-Mikä on Äidin puhelinnumero?
-Viisi-Komme, Viisi-Komme.

-Mikä on Isin puhelinnumero?
-Nonna-Nonna.

***
Musiikki on tänään outoa ja irrallista. Mutta laulu on niin nostalginen ja pienesti haikea, että sopii hyvin sumuiseen päivään ja tuo mieleen mailleen painuvan kesäillan. Inhoajille aavistus pakkonauttimista, sillä Melodika on teknistynyt itseään toistavaksi diskomyllyksi... yritämme taltuttaa tilanteen.

Väriä väriä!

2009-02-25T18:57:00.015+02:00

Survon suohon sysimustat ja synkeät! Tungen teidät telkein taakse, säkkiin suurehen sujautan! (Vuonna 2009 tulee kuluneeksi 160 vuotta Uuden Kalevalan julkaisemisesta.)

No ehkei sentään aivan Kalevalaisella loitsulla, mutta säälimättä ja suurpiirteisesti saavat mustat, harmaat ja mudanväriset kapineet pian väistyä! Tummat värit tukahduttavat ja vievät viimeisenkin värinhäivän talvenkalpeilta kasvoilta. Vaatekaappiin on vaihdettava värejä ja villejä yhdistelmiä, hankittava ehkä uusi huivi tai iloiset kengät kopistelemaan... Tilipäivän tullessa voisi Edlan huonekin vaihtua valoisempiin sävyihin, ja vaikka kangaskapiot retrotykitystä tarjoavatkin, tyrkyllä on toki myös uusinta uutta. Mitäs tuumitte tästä... ...tästä
...tästä...tai tästä?Värit ovat vallanneet myös Edlan sanavaraston; kohdalleen osuvat ainakin punainen, keltainen, ruskea ja musta. Hätätapauksessa tarjotaan sinistä.
***
kuosit Marimekko

Mukavaa Ystävänpäivää!

2009-02-14T09:50:00.005+02:00

***

Kakkua ohikulkeville!

Varustelua

2009-02-10T19:18:00.018+02:00

Kovin on mennyt meno merkilliseksi, kun työnteko haittaa harrastuksia... Blogi laahaa laiskasti perässä ja ompelushommat on ollut pakko unohtaa. Huonolla omallatunnolla ja mustia silmänalusia syventäen Äiti kuitenkin huijasi muutaman hetken ja katosi kangaspinkkojen uumeniin.

Melkein oli jo unohtunut, miten päin ompelusmasiinalla mennään. Mutta pienellä päivityksellä päiväkotipinkka sentään piristyi, ja parempi onkin alkaa saada aikaiseksi. Vaate- ja varustelutarve on hoitoon menon myötä kasvanut melkoisesti!

Maijan lähettämä Barbatipu pääsi piristykseksi punaisiin haalareihin. Mistäpähän tiesikään, että oranssi otus on suosikkimme! Vaikka onkin aito ja oikea, kelpuutti seurakseen vanhan hattuun huovutetun halpakopion. Siilihaalarit päivittyivät paranneltuun painokseen (oodi joustofroteelle!) ja kankaan jämistä jäi vielä Hennihattuihin (kiitos vielä kerran kaavavaihdosta!). Myssyn malli onkin ihana, helppo hurauttaa ja lämmin pieneenkin päähän.

Hattukasa kasvoi myös jokaisen junabongarin pakollisella varustuksella... (älkää enää miettikö, yrittää se veturia esittää!)

Edlan uudelle pikkuserkulle matkasi pieni paketti pehmeää... Kuosin tuntee varmasti jokainen 70-luvulla pinnasängyn pohjalla köllötellyt. Kiva, kun tulit maailmaan, pieni tyttö pohjoisen!
Helppohameiden kehittely jatkuu edelleen... Tällä kertaa tuloksena essumekko, jossa edessä kevyt nappikiinnitys. Sutjakkaa ja simppeliä, kuten kuuluukin. Kankaana Maija Isolan Pohjanmaata, vuosikertana -63.

Mitä ajattelin tänään

2009-02-06T21:21:00.017+02:00

Tänään perjantaipäivä kulkisi keveillä koroilla ja kujeilisi ylimääräisenä äänen kepeytenä työkavereiden keskusteluissa. Puoli kolmelta olisi jo aikaa pysähtyä notkumaan ovenpieliin.

Niitä miljoonia, joita kahvihuoneen pöydässä äsken etsittiin. Lukuja, joita ei kykene käsittämään, mutta joiden takana tapahtuu todellisuutta. Vakavailmeisiä pikkutakkipoikia. Juustohöylää ja järkeistämistä. Siltaa yli synkän virran.

Metsään väsynyttä nuorta elämää. Loputtomiin jaksavia lööppejä.

Kuinka iloiseksi tulin kadulla kiitävistä punaisista kengistä ja villapaitatytöstä. Elämää nähneistä emalimukeista.

Olohuoneessa pulkkailevaa puolitoistavuotiasta. Sitten hymyilin pitkään.

***

Virkistävää viikonvaihdetta!

Kylmää valoa

2009-01-31T12:44:00.014+02:00

Päivä päivältä lisääntyvä valo käy jalostamatta suoraan energianlähteeksi akkuja lataamaan. Joka ikinen päivä valon määrä lisääntyy, vaikkakin vain muutaman minuutin verran. Talven selkä taittuu väkisin, vaikka paukkuvimmat pakkaset taitavat olla vielä taltutettavana.Seinälle kiipeävä valojuova huhuili Äidin ja Edlan aamuhetkeen ja pyyteli ulos kaverikseen. Niinpä sonnustauduttiin kaikkein hikisimpiin kamppeisiin ja päätettiin näyttää pitkät nenät hurjaksi äityneelle Halla-herralle.Vaan kovin kauaa ei mahtailu maittanut. Valossa olisi kyllä kylpenyt ja silmiänsä sirritellyt, mutta kovin kylmäksi kävi kylpyvesi... Koskesta huokuva huuru on jäätävää! Se saa koko kaupungin harmaaksi ja hattaramaiseksi ja mihin vain tuuli sen kuljettaa, saa pakkanen siitä lisäpontta ja puree entistä ilkeämmin.Loppulauantaiksi varattava siis villasukkia, ainakin kaksi kannua teetä, pakopaikaksi ehkä vällyjen väli. Muistona mukava punerrus puraistussa nenänpäässä.

Pieni ja hento ote

2009-01-25T20:55:00.018+02:00

Elossa ollaan yhä ja taas. Väistämättä ja väkisin. Matkapäiväkirjaa on ollut ikävä. Ainoata paikkaa, jossa ajatuksiaan ehtii kuulla ja kummastella. Ja sitten ei kuitenkaan tahdo osata olla, ihan kuin alusta aloittaisi...

Päivämme täyttyvät arjesta ja aikatauluista. Muuta ei sitten mahdukaan. Vaatii sopimista ja soveltamista, että kaikki olisivat omilla paikoillaan oikeaan aikaan. Reput pakattuina, varavaatekerrat ja vaippapyykit viikattuina. Ilman, että uninalle unohtuisi.

Vaikka sydän vielä vähän kapinoi, kaikki on kuitenkin kohdallaan. Edla on oppinut uusilta kavereilta, kertoo leikeistä Leevin kanssa, Anna on auttanut pulkkamäessä. Saa nauramaan uusilla sanonnoillaan: "TääOnMun" -villitys viimeisimpänä. Äitikin alkaa muistaa, millaista on olla aikuisten kanssa. Haastaa itseään toisella tavalla. Näinä päivinä on onni olla turvatussa työssä.

Kiitos kovasti kannustuksestanne ja vilpittömästä välittämisestä. Teette arkemme arvokkaammaksi.
***
Kiiruhtamisen keskellä pitäisi poimia näitä pieniä helmiä: neulegraffiti Verkarannan alarannassa, nimeltään Pink Princess. Ihana tapa ilahduttaa ja ottaa kantaa! Taiteilija esittäytyy täällä.

Heippis!

2009-01-08T19:09:00.008+02:00

Äidin ensimmäiset työpäivät on tunnusteltu. Aamuista suoriuduttu vaan ei oikein selviydytty. Työmatka on edelleen silmistä sumuinen. Isi ja Edla opettelevat yhdessä Isojen tavoille, totuttelevat toisenlaiseen arkeen. Maanantaina pitäisi päästää kädestä irti. Uskoa, että Pienin pärjää omillaan.Kääriäisen Matkapäiväkirja hiljentyy hetkeksi, tarvitsee pienen tuumaustauon. Tapahtumat tulvivat suurina, tahtovat täyttää mielen ja mietteet. Laittavat tulpan tunteille ja luovuuden lukkoon. Sanat sotkeutuvat ajatuksiin, ajatukset yöuniin. Paljon ei ole, mistä puhella ja puuhata.Ei kuitenkaan sanota ihan Näkemiin, heitetä hukkaan hienoja hetkiä. Otetaan oppia Pienimmästä: hidastaa hiukan ja heilauttaa -Heippis! Ei jää suotta sureksimaan, porhaltaa vaan pystypäin. Tietää, pian taas tavataan. Tulijan halaa heti eteisessä.

Ensimmäistä päivää

2009-01-01T15:02:00.007+02:00

Vaihteessa

2008-12-31T23:03:00.002+02:00

Vuonna 2008
...Edla asettui taloksi. Pieni Avuton alkoi muuttua Itsekseen, alettiin jo ymmärtää puolin ja toisin. Haparoivista askelista edistyttiin kulkemaan suorin selin. Molemmat.
...oli Äitiyden vuosi. Kyljen alla on kulkenut huima ja huikea matka!
...olen antanut mahdollisuuden pienille ja hiljaisille asioille. Ymmärtänyt, että vähän ja vaatimattomammin on oikeasti paljon suuremmin.
...olen tuntenut haikeutta hetken katoavuudesta. Huolehtinut huomisesta ja jäljistä, jotka taaksemme jäävät. Kaivannut kaukaisten sielunsiskojen kumppanuutta. Ollut välillä ihan yksin.
...olen oivaltanut itsessäni uinuvaa, avannut ovia uusiin maailmoihin ja jättänyt ne raolleen. Uskaltanut sanoa ääneen enemmän kuin koskaan.
Vuonna 2009
...olen Työssä-Käyvä-Äiti. Toivon, että kiire ja kilpailu eivät ole tie kovuuteen ja kyynisyyteen.
...toivon, että Pieni Haave kasvaisi Suureksi. Että onni olisi myötä ja tähtien asento suotuisa. Että rohkeus oikeasti riittäisi, että sydämen ääni olisi oikeassa ja sittenkin kaukaa viisas. Että puheet eivät pahastuttaisi, etteivät olisi väliksi.
...toivon, että menisin eteenpäin asioissa, joissa nyt pysyn paikoillani. Että peruutuspeiliin voisi välillä vilkaista, mutta suunta olisi määrätietoisesti eteenpäin. Että mutkassa muistaisin painaa jarrupoljinta ja tarkistaisin kyytiläisten turvavyöt.
...toivon, että Elämä olisi täynnä ja täyteläistä. Että emme hukkaisi itseämme, vaan muistaisimme, mitä itsestämme olemme oppineet. Ja löytäisimme toisemme aina vain uudelleen.Oikein Hyvää Uutta Vuotta!
Olkoon se täynnä onnellisia asioita, toteutuneita toiveita ja huomispäivän lempeitä muistoja.

Ja voittaja on...

2008-12-31T19:26:00.023+02:00

...tatatatattataaa! ViranOmaisen Valvojan läsnäollessa blogiarvonnan voittajaksi nostettiin...

Jonnan ehdotus Matkapäiväkirjan parhaaksi kuvaksi tuo kylmän keskelle ripauksen kesäistä keinutunnelmaa. Kuva löytyy tuosta sivupalkista. Parhaat kiitokset mielipiteistä myös kaikille muille äänestäneille!

Palkinnoksi arvonnan voittaja saa tarvikkeita sisäisen ja ulkoisen kauneuden hoitamiseen. Pussukkaiseen voi kätkeä hehkeän olemuksensa tärkeimmät rohdot ja lähteepä matkaan myös suklaista suussasulavaa. Paljon Onnea siis Jonnalle!

Kuvissa ja Tunnelmissa

2008-12-30T21:11:00.007+02:00

Ihanaa Joulua!

2008-12-23T15:35:00.006+02:00

Joulu melkein näkyy jo, natistelee nurkissa, kiusoitellen koputtelee porraspuuta. Pian astuu peremmälle, huokaisee hetken tupasessa. Päättää pitkän odotuksen!

Toivotamme tunnelmallista ja tonttulakinpunaista Joulun aikaa kaikille blogivierailijoille!

***

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet, kimmeltäen matkallaan. Hiljaa loistaa valot kynttilöiden, ne luovat Joulun tunnelmaa. Kuiskata vain saa.

On kuusi tuotu huoneeseen, latvaan tähti tuikkimaan. Lapset silmät noin sädehtien ei unta taida saadakaan.

Kas onhan Joulu vihdoinkin ja joulupukki laittaa porot valjaisiin. Nyt perheen pienin aikoo selvittää, saako joulupukki porot lentämään.

Kun rauhaa hohtaa hanki valkoisin ja kiireet unohtuvat pois, niin toivon, että suurilla, pienilläkin, Joulu lämpöinen ois.

Sata lasissa!

2008-12-22T12:30:00.003+02:00

Kääriäisen Matkapäiväkirjan ensimmäinen lokimerkintä on päivätty 2.2.2007. Alunperin tarkoitus oli rakentaa jonkinlainen kuvagalleria ja kertoa muutamalla sanalla kuulumisistamme kaukaisimmille kavereille ja muille mutkaisen matkan takaisille. Pesueen pienimmän kasvutarina Matkapäiväkirja toki yhä on, mutta vähitellen siitä on tullut yhä enemmän Äidin Oma Huone, paikka johon ajatella ajatuksiaan ja tallentaa tuntojaan tämän ihmeellisen matkan varrelta.Ja nyt Matkapäiväkirja täyttää jo sata! Tämä nimittäin on blogin 101. postaus. Siispä synttäreiden ja muutoinkin juhlaisan joulun ajan kunniaksi pärisytämme rumpua ja järjestämme BLOGIARPAJAISET! Samaan syssyyn suoritamme pienimuotoisen mielipidekyselyn.

Arvontaan voit osallistua näin: kerro, mikä Matkapäiväkirjassa julkaistu valokuva on mielestäsi paras ("paras" voi siis olla hauskin, tilannetajuisin, kaunein, tunnelmallisin tai muutoin vain sinun mielestäsi ykköspaikan arvoinen). Jätä ehdotuksesi (esim. blogitekstin otsikko tai päivämäärä ja kuvan numero sekä perustelut) tämän postauksen kommenttikenttään 31.12.2008 klo 20.00 mennessä. Tuolloin suoritetaan arvonta! Palkinnoksi voittajalle lähtee jotakin kirjekuoreen sujahtavaa kättentyötä. Onnea matkaan! :)

Vain Valkeata Joulua...

2008-12-19T22:16:00.003+02:00

...odotellessa.

Hitaat kiireet

2008-12-10T13:29:00.014+02:00

Joulu on kai tänäkin vuonna unohtanut, että valtaosa valmistautujista olisi kiitollisia muutamasta lisäpäivästä tai -viikosta... Vuoden loppumisen haikeudesta huolimatta olisi jouluksi löydettävä juhlamieli, ja siksi on myös tontun touhut viriteltävä! Kiireisimpänä kai korttipajan pystytys...Tänä vuonna budjettiriihessä ollaan päädytty siihen, että entistä enemmän lahjapaketteihin kääriytyy itsetehtyä. Ja perinteen mukaan myös lahjapaperit valmistetaan jääräpäisesti omin käsin. Käsitöisiä lahjoja on ihana ideoida ja antaa ajatuksella, ja ainakin Äidin pakettien joukossa ne ovat niitä kaikkein ilahduttavimpia! Vaan ihan yhdessä käden käänteessä eivät toteudu suuret suunnitelmat...

Tuhat on siis tekeillä, vaan vasta vähän valmista! Tällä hetkellä keittiön pöydän täyttää Äidin ompelimo, valuen vaivihkaa kohti olohuoneen lattiaa. Eteiseen on kannettu kortintekijän tarvikelaatikko, vaatehuoneen varastotilan valtaa villahuovuttamo. Iltateetä juodaan kutimet käsissä (tätä kärpäsen puremaa ei yhtään lievitä alakertaan juuri avattu ihanan inspiroiva lankaliike!), Isille lankeavat leivontahommat. Jos ei tämä täksi jouluksi tokene, niin jätetään jemmaan ensi vuoteen. Vaihdetaan vain idealamppuun energiansäästö!

***

Millaisia puuhia kuuluu teidän joululahjavalmisteluihinne? Minkälainen lahja olisi se kaikkein paras?

***

Kangas: Tampella

Design Harriet von Abel

Listalla

2008-12-08T15:06:00.002+02:00

1) Nanna
Tärkeistä tärkein, kulkee mukana kaikkialle. Illan viimeinen vieruskaveri. Saanut seuraansa suloiset tyttölapset, vanhat mutta viehättävät (Emila & Emila). Vähitellenkö vaihtuu nukkeleikiksi?2) Baba
Vanha tuttu, taitaapa tehdä tavarataloissa uudelleen tuloaan. Meille kotiutunut kirjoina ja kylpyleluina. Suuri ja sympaattinen, aidoimmillaan alkuperäisenä.

3) Tsukutsuku

Mummolan junamatkasta tämä alkoi... Nyt kulkupelejä kuvitellaan kaikkialle: piirretään ja puuhataan puupalikoista. Kauppamatka koukkaa asematunneliin ja Isin töihin rattaillaan radanvartta pitkin. Monta kertaa viikossa seistä tönötämme laiturilla vilkuttamassa lähteville ja saapuville. (Aikataulut osataan jo ulkoa, kello 17 on bongarille paras vilske ja Oulun Myyrän lähtöhetki!) Konduktöörit yrittivät alkuun saattaa meitä matkaan, vaan noteerasivat pian notkujiksi...

Hyvä Suomi

2008-12-06T07:35:00.005+02:00

Aamulla askaroidaan ensimmäiset joulutortut. Tuoksussa on oma tunnelmansa, saatetaanpa nakertaa sakarasta.

Illan tullen taivalletaan tummuudessa. Valonkantajina, viestintuojina. Ympärillä niin tutut kasvot ja maisemat. Joskus jäädään kaupunkiin, tungeksitaan torille. Kotimatkalla lasketaan ikkunoiden valomerestä kaikki kaksikynttiläiset. Vaan silloinkin mieli palaa pieneen kylään, pitäisi olla perinteistä.Lämmikkeeksi avataan glögikausi, kuunnellaan joulun ensimmäiset Elvikset. Äiti pakahtuu pukuloistoon, Isikin ainakin yrittää. Edlalla vielä omanlaista, vaan toivoisinpa oppivan tavoille.

Hyvää, tunnelmallista, perinteistä tai omanlaista Itsenäisyyspäivää!

Käännä selkä tuuleen

2008-12-03T15:30:00.010+02:00

Vaatimukset: lämmin, hupullinen, käytännöllinen, reipas...

Ongelmat: tarpeeksi suuren kankaanpalan löytäminen, kaavojen hankkiminen...

Ratkaisut: kangas huuto.netistä, kaavat ratkomalla UFF:lta löytynyt euron takki ja loput omasta päästä...

Muutokset: ensimmäisen puistopyrähdyksen jälkeen helmasta pois 10 senttiä (äitien käytännöllisyysvara) sekä elintärkeiden taskujen lisääminen...Lopputulos: Äidin oma talvitoppa. Ei mikään puistoblues, vaan aikamoinen riemukupla!

***

Lumiset maisemat tarjosi viikonloppuinen Keski-Suomi. Tampere on musta ja mutainen.

Tule meille vaan...

2008-12-01T09:19:00.008+02:00

Ellla - Pipila - Anna - Mammammaa!Vaan eiköhän näistä riitä muutama muillekin. Touhukasta joulukuuta!

Minuuttimekkoja

2008-11-27T14:11:00.015+02:00

...NiksiNurkassa tänään nopea päivitys Äidin ja tyttären vaatekaappeihin:

1) Löydetään mummolan vintiltä/kirpparilta tarkoitukseen sopiva mekko/kotitakki.

2) Leikataan mekko hieman vyötäröstä ylöspäin poikki siten, että yläosasta muodostuu pieni mekko ja alaosa jää Äidin hameeksi. Mekossa oleva niska- tai etumusvetoketju/nepparit kannattaa jättää kiinnityssysteemiksi sellaisenaan! Näihin pikkumekkoihin hauskuutukseksi ja muistoksi entisestä elämästä jäivät myös niskalaput: Marimekko/46" ja Finlayson/36".

3) Huolitellaan leikkuusaumat päärmeellä tai kanttinauhalla. Tarpeen mukaan surautetaan mekon yläosaa tyttösen mittojen mukaisesti kapeammaksi. Pujotetaan Äidin hameeseen vyötärökuminauha/ommellaan nappi kietaisumalliin. Valmista tuli!

4) Keikistellään kaikille vastaantulijoille, tai ainakin kotona kameralle!

Päätös

2008-11-24T13:31:00.010+02:00

Ajatella ei uskalla, elellään vaan elokuuta.

Salaisessa palveluksessa

2008-11-23T13:06:00.011+02:00

Tarkkailijan ensimmäinen tehtävä on pysyä huomaamattomana ja maastoutua ympäristöönsä. Tätä varten on tarpeellista rakentaa Maja. Se voi olla mitä tahansa materiaalia, mutta sen tulee olla tarpeeksi tukeva, hämärä, alustaltaan pehmoinen ja ennenkaikkea jännittävä.Ennen tarkkailuun ryhtymistä useimmat Tarkkailijat laulavat Tarkkailulaulun. Tämä tapahtukoon reippaasti ja suurieleisesti, mutta sen jälkeen on syytä hiljentyä kuiskaamaan. Tarkkailutehtävät on mahdollista jakaa siten, että yhden Tarkkailijan jalkautuessa, vastaavat toiset Tarkkailijat esimerkiksi Majan viihtyisyyteen liittyvistä tehtävistä. Isommat Tarkkailijat ottakoot hoitaakseen tarkkailun kuluessa tarpeelliseksi havaittujen apujoukkojen ja -tarvikkeiden Majaan saattamisen (esimerkiksi Nalle, Pupu, Nukku-Matti -tyyny, Nukke, Sammakko -kirja, Mökö).Mikäli jalkautumisen aiheuttama jännitys kasvaa liian suureksi, voi Pienin Tarkkailija siirtyä esimerkiksi Sisäisen Tarkkailijan tehtäviin. Lähihavaintojen kannalta tämä onkin erinomaisen tärkeä tehtävä!

Ulos on luvattu myrskyä ja mylläkkää. Pysykäähän Majassa!

***

Tällä kertaa Tarkkailijat tekivät seuraavat havainnot: Hulda Harakka, HuHuu-Pöllö sekä pariskunta Hertta ja Rauno Otsonen.

Llulla!

2008-11-20T09:21:00.009+02:00

Ensimmäinen leijaili levollisesti ohi ikkunan, kieppuili kiireettä, odotteli perässä tulijoita. Vaan sisällä sai aikaan aikamoisen ajolähdön: "Llulla, Llulla!" Kun viimeinenkin villakerros oli venkslattu, oli jo tavannut tuttunsa, ehtinyt maalata maiseman.Aamulla Talvi oli täällä.

Liikuttavaa

2008-11-14T22:57:00.011+02:00

Syksyn levysato on kypsynyt! Ilahduttavaa on, että lasten musiikin tarjonta on monipuolistunut ja sitä tehdään yhä laadukkaammin, aliarvioimatta pienimpiäkään kuulijoita. Ensin tulivat lastenmusiikkiorkesterit, kuten Loiskis tai Kengurumeininki, sitten hurjasti myyneet lapsitähdet Ella ja Aleksi. Viime aikojen ilmiönä useat tunnetut artistit ja lauluntekijät ovat hypänneet ulos omasta tyylilajistaan ja heittäytyneet lapsenmielisiksi: Ipanapa - kokoelmat ovat tyylikäs miksaus uusia tuotoksia, PMMP ravisteli vanhat tuttavuudet raikkaassa pikkupakkasessa. Taidolla ja ajatuksella tehty lopputulos viihdyttää myös aikuista -vielä sen kahdennenkymmenennenkin kuuntelukerran jälkeen!

***
Näihin jameihin innosti uusi Ipanapa II.
Pistähän blogitoosa tukkoon!